MOI

Ei ois ehkä tarpeen esittäytyä, koska veikkaan että tätä blogia ei tule lukemaan kukaan muu kuin äippä, mutta teen sen kuitenkin. Ehkä itse vielä unohdan kuka oon, niin sit täältä on hyvä tarkistaa.

Nimi on Kaisa ja asuinpaikka seuraavan kymmenen kuukauden ajan Hollanti, tarkemmin sanottuna Haarlem. Saavuttiin tänne uuteen kotimaahan 19.8. ja vaikka olin vähän kipee, niin lennot (Tampere-Kööpenhamina-Amsterdam) meni oikein hyvin. Pelkäsin nousuja ja laskuja ja sitä että mun korvat vähintään räjähtää, mutta kaikki meni oikein loistavasti. Paitsi se että Hollannissa jouduttiin laskeutumaan viereisen kaupungin lentokentälle ja ajelemaan maassa lentokoneella ihan liian kauan Amsterdamin melurajotusten takia. Ekaan hotelliin kerettiin sitten vaan just ja just ennen kun respa meni kiinni yhdeltätoista illalla. Siihen aikaan ei tietysti ollut enää mikään ruokapaikkakaan auki ja kukaan meistä ei ollut syönyt mitään liian moneen tuntiin. Onneksi sitten löydettiin välipala-automaatti ja kulutettiin suurinpiirtein kaikki kolikot siihen.... 

Loppujen lopuksi saatiin unta ja seuraavana aamuna huone piti luovuttaa jo ennen klo 11. Lähdettiin siis hotellin aamupalapöydän kautta raahaamaan laukkuja kohti juna-asemaa ja Haarlemia. Siellä meitä oli vastassa kiinteistövälittäjä ja mentiinkin samantien katselemaan kahta mahdollista asuntoa. Toinen oli vähän rupunen ja remontti vähän kesken, mutta onneksi toinen oli tosi sopiva meille ja ilmotettiinkin heti, että halutaan se. Sitten vaan pistettiin nimiä paperiin ja ooteltiin hyväksyntää vuokraemännältä. Majotuttiin Haarlemiin hotelliin oottelemaan varmistusta ja jännittämisen lisäks kerettiin kierrellä vähän kaupunkia.

Pari yötä kerettiin olla Haarlemin hotellissa ennen kuin saatiin viimeinen varmistus, että saatiin se talo joka haluttiin. Sitten vaan viimeistä kertaa piiitkään aikaan raahattiin laukkuja pitkin kaupunkia uuteen kotiosoitteeseen ja päästiin asettumaan taloksi.

 Tämä meidän talo on tositosi kiva, mukavalla alueella ja (valitettavasti) kolmikerroksinen. Rappuset on ihan järkyttävän jyrkät ja sen takia oon jatkuvasti tietonen jokaisen (kipeän) jalkalihaksen olemassaolosta. Hyötyliikunta on yliarvostettua! Ehkä tohon kiipeemiseen joskus tottuu. Talosta löytyy takapiha täynnä hämähäkkejä ja parveke, josta on tosi kivat näkymät.

Kaiken kaikkiaan alku sujui ihan hyvin, mitä nyt muutaman kerran turhauduttiin hollanninkielisiin puhelinpalveluihin ja kummastutettiin naapureita pelkäämällä kovaan ääneen jättimäisiä hämähäkkejä. Mä en edes pelkää mitään ötököitä, mutta nuo hämähäkit oli poikkeus..... Mieluiten pysyn niistä tosi kaukana ja epätoivosesti toivon että sain ne kaikki nirhattua tai vähintään säikytettyä naapurin pihalle hämismyrkyillä.