DAM DI DAM ja DUM DI DUM

Oon nyt siis muutamia kertoja kerenny tutustua Amsterdamiin vähän lähemmin. Ekana seikkailtiin siellä Mapen ja Jarkon kanssa, jo ennen kuin lähdin Suomeen (tungin niitä kuvia täne blogiin jo aiemmin). En ollu ennen siellä omin turvin suunnistanut, mutta tosi hienostihan se meni, ihan looginen kaupunkihan se on eikä edes kovin iso! Ja nähtiin siis kaikkea muutakin kuin kauppakatu, ravattiin se lähinnä vaan äkkiä läpi ja suunnistetttiin johonkin vähän syrjemmälle syömään. Söin kroketteja (friteerattuja hollantilaisia pötkylöitä, joitten sisälmys on vähän epäilyttävän näköstä, mutta ihan hyvältä maistuu). Jännä kyllä miten myöhemmin vasta hahmotin tarkalleen sen reitin mitä mentiin. Kyllä mä viel opin kulkemaan tuolla! Vaikkei aina tiedä missä on, kohta löytää edestään jonkun tutun paikan. Ja se on myös jännä, että jos joutuu kaivamaan kartan esille ja näyttää hetken vähän hukkuneelta, joku tulee kyllä auttamaan.

Sit suomiloman jälkeen Saara ja Jenni tuli vierailulle ja oltiin jo aiemmin päätetty mitä kaikkee halutaan nähdä.

Vietettiin siis Saaran ja Jennin kanssa pari päivää Amsterdamissa. Ensimmäinen päivä oli varattu museoille, mikä oli mun mielestä tosi kiva idea, koska enhän mäkään oo Amsterdamista nähnyt muuta kuin ihan perusjuttuja, vaikka on jo monesti siellä pyörinyt. Ensin suunnattiin Anne Frankin talolle. Olin kuullu, että sinne kannattaa tosissaan mennä jo aamusta/aamupäivästä, että välttyy isoimmilta jonoilta. En silti ikinä osannu odottaa, että jonotettiin kylmässä viimassa noin kaksi tuntia. Ei osattu myöskään arvata edes jonon pituudesta (joka kylläkin oli piiiiiiiiiiiitkä), että aikaa kuluis niinkin kauan. Se eteneminen oli vaan aika tuskasen hidasta.

Itse museo oli kyllä onneks mun mielestä kiva! Ja onhan se sellanen juttu, mikä pitää vaan nähdä. Oli myös pakko ostaa Anne Frankin päiväkirja suomeksi, kerta sellanen oli museokaupassa tarjolla. Harmi vaan ettei itse museossa saanut kuvata.. Ja harmi, kun en saanut kuvattua jonon pituutta!

Löysin täältä kuvan museosta. Tuo jono x10 on aika lähelle todellisuutta miten pitkä se oikeesti oli. 

Anne Frankin jälkeen suunnistettiin Rijksmuseumiin, joka on näitten ehkäpä kuuluisin museo. Kerettiin sinne vähän reilu tunti ennen sulkemisaikaa ja tunti olikin mukavan sopiva aika kiertää museo ihan rauhassa läpi. (ei tarttennu jonottaa yhtään!!!) ja sivistettiin itseämme oikein kunnolla.

Jenni ikuisti mut tosi sivistyneenä museossa

Kotimatkalla oli jo ihan pimeetä. Mutta löysin vihdoin ja viimein noi talot mitkä alkaa suoraan kanaalista! 

Amsterdam on myös pimeellä todistetusti ihan nätti!

Toisen päivän suunnitelmana oli käydä Amsterdamin markkinoilla ja vähän ostoksilla kauppakadulla. Markkinat oli tosi kivat ja ilonen yllätys mullekin. Siellä oli mm. tosi hyviä vohveleita ja kivoja vaatteita ja koruja, eikä yhtään liikaa turisteja. Osattiin jopa suunnistaa markkinakadulle ja pois raitiovaunulla! Oli tosi jännittävää. Raitiovaunu oli muutenkin tosi hyvä vaihtoehto, koska jalat alko luovuttaa vähän edellispäivän kävelyn ja seisoskelun jäljiltä. Jaksettiin pyöriä muutamissa liikkeissä vielä kauppakadulla, ennen kun väsähettiin ihan lopullisesti. Käytiin kaupoissa kiertelyn jälkeen sellasessa maailman kivoimmassa kahvila-ravintolassa syömässä. Siellä oli hullut portaat, mutta tosi hyvää ruokaa ja kiva sisustus!

OMOMOM, syötiin markkinoilla maailman parhaita vohveleita. Mulla oli täytteenä valkosuklaata ja toffeekastiketta.

Kahvila. Se oli jopa hollantilaisten mittakaavassa tooosi korkee ja kapee rakennus!

Yks hassu juttu minkä huomasin taas on se, että miten yllättävän paljon Amsterdamissa onkaan suomalaisia. Tälläkin kertaa näin ja kuulin suomalaisia taas vaikka miten monta. Oon alkanut tunnistaa ne jo kaukaa ja vaikkei sanoista saisi kaukaa selvää, suomen kielenkin erottaa jo ihan helposti. Täällä Haarlemissa oon kuullut tasan kerran suomea ja hämmenyin tosi kovasti.

Kävin myös toisen hollanninkielisen keskustelun! Tällä kertaa se käytiin kaupan kassalla, kun myyjä intoutui ihailemaan mun ostosta (sellanen koru, missä on vihko ja kynä.. Rikoin sen kyllä jo... hups) Mun puheosuus rajottui taas siihen "Jaaaaa" ja nyökyttelyyn ja hymyilyyn. Mutta ensimmäisen minuutin ajan sain ainakin jotenkin selvää mistä oli kyse, jesss!